Tags

Viikon varrella syventyi jo pitempään kytenyt ihmetys turvallisuuspoliittista keskustelua vaivaavista pätkäilmiöistä. Pätkätyöt tulivat jo ajat sitten jäädäkseen, nyt se pätkiminen on iskenyt ennen huolta ja harkintaa edellyttäneeseen ulkopolitiikkaan. Virallinen kanta ja asiantuntija-arvio esitetään mahdollisimman pian ja mieluiten tviitin mittaisena.

Tällainen tviitin mittainen totuus on osoittautunut yllättävän sinnikkääksi. Jos ja kun asiaa selvitettäessä myöhemmin ilmenee, ettei se ensimmäinen tviitin mittainen ajatus pitänyt paikkaansa, sanotaan, että noin periaatteessa niin kuitenkin olisi voinut olla. Kaikkihan on mahdollista.

Pirandello-vainaa tästä kyllä riemastuisi. Niin on, jos siltä näyttää – erityisesti jos väite riittävän monta kertaa toistetaan.

Yksi ja toinen on esimerkiksi ollut tietävinään, mitä Putin todella aikoo. Tämän tviitin mittaisen Putinin ympärille kerätään sinnikkäästi siihen sopivia tulkintoja; sopimattomat sivuutetaan, sillä ne kuuluvat muihin tviitin mittaisiin ajatuksiin. Kun sitten ryhdytään torjumaan tätä tviitin mittaista Putinia huomataan, että Putin todella toimii, kuten tviitin mittainen ajatus edellytti. M.o.t.

Viikon varrella vastaan tuli tviitin mittainen ajatus, että venäläiset eivät yritä kertarysäystä vaan murtavat hybridisti Suomen suvereniteettia vähän kerrallaan, palan sieltä toisen täältä. Loukkaavat ilmatilaa, ahdistelevat suomalaisaluksia ja erityisesti niiden ruotsalaisia matkustajia merillä, ostelevat maata strategisesti tärkeistä pakoista. Pääministeri tviittaa oitis, että Venäjältä on vaadittava selvitys välikohtauksesta, josta asiantuntevat tahot yhä ovat eri mieltä, oliko se välikohtaus ylipäänsä.

Suurin uhka näyttää tällä hetkellä kohdistuvan Ahvenanmaahan, Suomen ja Ruotsin historiallisesti tärkeään strategiseen siltaan. Valtamedia onnistui paljastamaan, että Venäjän presidentinhallinto oli hankkinut sieltä hulppean rantatontin. Ahvenanmaalaisille se ei ollut mikään uutinen enää, mutta olivat unohtaneet mainita asiasta mantereella käydessään.

Presidentinhallinto tietysti tarkoittaa tviitin mittaista Putinia. Naapurit tosin eivät ole havainneet tontilla mitään liikettä, mutta sotilasasiantuntijoidemme mielestä se on selvä todiste, kuinka pirullisen taitavasti venäläiset hallitsevat maskirovkansa. Mikään ei ole sitä, miltä se näyttää. Että lomatontti muka? Uskoo kuka haluaa.

Miten tämä Putinin poliittinen läsnäolo Ahvenanmaalla on jäänyt valppailta ruotsalaisilta huomaamatta, sitä en ymmärrä. Yksityishenkilönähän tämä tviitin mittainen Putin ei voi esiintyä ja kaveritkin julistetaan julkisiksi subjekteiksi aina kun asiat sitä vaativat. Mutta ehkä ruotsalaisten signaalitutkimuksen keskus tietää, jotakin, mitä ei ole meille kerrottu.

Ja millä pirulla ne ylipäänsä ovat voineet Ahvenanmaalta maata ostaa, kun se kantasuomalaiseltakin vaatii erinomaisia koukeroita? Olisikohan se tviitin mittainen Putin onnistunut juonimaan itselleen kotipaikkaoikeudet noin kaiken varalta, Venäjä kun on menossa asiantuntijoiden mukaan vääjäämättä kohti tuhoa.

Näyttää siltä, että tämä tviitin mittainen Putin liikkuu Suomessa kuin Lenin aikanaan. Kekkosen aikana opetusministeriö toteutti miljoonatutkimuksen selvittääkseen, kuinka monta kertaa Lenin kävi Suomessa. Oli presidentti tullut sanoneeksi puheessaan väärän luvun. Ehkä nämä tviitin mittaiset Putininkin liikkeet selviävät aikanaan, kunhan Suomi taas jälleensuomettuu.

Mihinkään suurempaan huoleen ei toistaiseksi ole aihetta, sillä eduskunnan aina valpas puolustusasiain valiokunta on ryhtynyt toimeen. Puolustusvoimilta ja suojelupoliisilta pyydetään tietoja siitä, minkälainen strateginen uhka Suomeen kohdistuu venäläisten selvästi hybridien kiinteistökauppojen vuoksi.

Valiokunnan puheenjohtaja puhuu kieli keskellä suuta, jotta kansalaiset eivät hermostuisi mutta ymmärtäisivät kuitenkin seurata valppaasti, ilmestyykö naapuritontille venäläisiä asukkaita hybrideissä aikeissa. Erityisesti on pidettävä silmällä, etteivät nämä tontinomistajat häiritse mahdollista liikekannallepanoa.

Yritin tuoreeltaan miettiä, miten nämä tviitin mittaiset putinistit Suomen liikekannallepanoon puuttuisivat, mutta toistaiseksi minulla ei ole asiantuntevaa arvioita asiasta. Mutta itse ajatus pelottaa: uusi Donetsk Kouvolassa ja Luhansk Riihimäellä?

Valiokunnan puheenjohtaja on sitä mieltä, että joissakin tapauksissa valtakunnan turvallisuuden kannalta olennaisia maakauppoja voitaisiin purkaa. Jos myyjä ei tätä isänmaallista tehtävää hoida, valtio voisi pakkolunastaa kyseiset kiinteistöt.

Juristeille tässä ainakin on luvassa töitä. Mutta itse ajatus on kiintoisa. Samaa periaatetta voitaisiin ehkä soveltaa myös Karjalan kannaksella ja pakkolunastaa takaisin Suomen puolustukselle strategisesti tärkeät alueet, jotka maaliskuussa 1940 joutuivat venäläisten haltuun. Minusta vaarivainaan mökinpaikka Apustenmäellä Kirvussa on ehdottomasti Suomen puolustuksen kannalta vitaalissa kohdassa.

Tähän puolustuspoliittiseen tonttipolitiikkaan liittyy yleisempi maanpuolustuksellinen näkökohta. On nimittäin keksittävä, miten nämä hybridit grynderit erotetaan sellaisista venäläisistä siviileistä, jotka hyvässä uskossa ovat hankkineet turvallisen ja hyvin varustetun kakkosasunnon Suomesta. Vai onko kaikkia epäiltävä lähtökohtaisesti?

Ehkä puolustusasiain valiokunta laatii jonkinlaisen listan sellaisista tunnusmerkeistä, joiden perusteella kansalaiset voivat tehdä ilmoituksia epäilyttävistä tontinomistajista. Supo ehkä perustaa sitä varten palvelevan puhelimen, johon ilmiantoja voi tehdä. Anonyymisti tietysti, ettei isänmaallista tekoa leimata oitis russofobiaksi. Mihinkään sellaiseen puolustusasiainvaliokunta ei tietysti halua ryhtyä. Toimeenpano kun kuuluu maan hallitukselle.

Tämän hybridin turvallisuusuhkan voisi tuoda kätevästi suuren maailman tietoisuuteen taiteellisin keinoin filmaamalla klassisesta The Body Snatchers elokuvasta viidennen version Suomessa. Näyttelijät ovat jo omasta takaa. Renny Harlin ehkä saisi Hollywoodin lämpenemään asiasta.

Olen yrittänyt miettiä, että miten se Suomen suvereenisuus tällaisten tviitin mittaisten ilmiöiden paineesta murentuisi. Viranomaiset ovat valppaasti puuttuneet asioihin, joten mitään pysyvää ylitsekäymistä en ole havainnut. Naapuri häiritsee, mutta ei se tarkoita, että ne muuttaisivat saman tien meille asumaan.

Syvempään huoleen on syytä toki siinä tapauksessa, että elämme tviitin mittaisen suvereenisuuden suojissa. Se tietysti kellahtaa kumoon kuin rivi dominopalikoita ensimmäisestä tviitin kokoisesta kolhusta. Kollaa ei enää kestä. Ja se lienee tviitin mittaisen ajattelun tarkoitus. Luodaan pienestä asiasta iso julkinen resonanssi, tviitin mittainen tulevaisuus, josta meidät pelastaa vain tviitin mittainen ratkaisu. Sitä varten on järjestettävä tviitin mittainen kansanäänestys siinäkin tapauksessa, että tviitin mittainen Ruotsi ei näytä meille tietä turvallisempaan tulevaisuuteen.

Eikä siitä kannata välittää, jos Ruotsi jossakin muussa asiassa näyttää meille tietä. Se kuuluu toiseen tviitin mittaiseen ajatukseen. Teemme nimittäin itse omat ratkaisumme.

Näin on, miksi kantaa huolta? Lehdet myyvät, poliitikot ja asiantuntijat saavat ansaitsemaansa tviitin mittaista julkisuutta. Ja turvallisuuspoliittisen keskustelun vahva virta vapaa alkaa vakuuttavasti tosiasiaväitteellä: Jos…

Ehkä minunkin pitäisi siirtyä tviitin mittaisen historiankirjoituksen pariin ja selvittää, missä olisimme nyt, jos Kuusisen hallitus olisi 1939 päässyt puna-armeijan pakaasissa Helsinkiin asti. Tai edes Kymijoelle, sillä olin silloin väärällä rannalla, siellä Vanhassa Suomessa, jonka tuo tviitin mittainen Putin ilman muuta nyt aikoo ottaa takaisin. Täytyy harkita, siitä saisi aikaan vetävän kirjan. Mummoni ja tviitin mittainen Putin.

Advertisements