Presidentti Niinistön poikkeuksellinen ulostulo Ämarin farssimaisia piirteitä saaneessa jupakassa tarjosi pikemminkin ikäviä kysymyksiä kuin asiaa valaisevia vastauksia. Mutta eipä hän muuta luvannutkaan.

Kannanoton kärjestä ei kuitenkaan jäänyt epäilyksen sijaa. Jos kysymistä pidetään puuttumisena, niin sitten hän puuttuu – ja aikoo puuttua vastedeskin. Tuskin Niinistö muuhun on voinut puuttua kuin siihen, miten tätä amerikkalaisten aloitetta on hoidettu puolustushallinnossa ja valtioneuvostossa.

Onko Suomi kutsuttu mukaan vai ei, selvisi asiaa hyvin valaisevalla tavalla: On ja ei.

Puolustusvoimain ylin johto sai suullisen kutsun amerikkalaisvieraaltaan. Jäikö se kutsu suulliseksi on sitten eri juttu. Yleensä tämän tason keskusteluista laaditaan yhteinen muistio tai kumpikin tekee omat muistiinpanonsa. Kovin uskottavalta ei tunnu se, että tällainen asia jäisi muistitiedon varaan. Epäselvää on, mitä näistä sotilasjohdon mahdollisista välipuheista on paperille pantu ja miten niitä on jaettu.

Presidentin ja ulkoministerin ulko- ja turvallisuuspoliittisessa valiokunnassa esittämät kysymykset paljastavat, ettei tieto amerikkalaisvieraan puheista heille asti yltänyt. Oudompaa olisi, jos puolustusministeri olisi jäänyt asiassa lehtitietojen varaan. Pääministeri ei julkisuuteen tulleiden tietojen valossa välittänyt utvassa kysellä enempää. Julkisuudessa hän tyytyi vakuuttamaan, ettei asiaa tässä vaiheessa kannattanut ylidramatisoida. Se viesti ei ilmeisesti yltänyt Mäntyniemeen asti.

Presidentti teki selväksi, että kysymyksessä on amerikkalaisten aloite. Tarkoitus on lunastaa presidentti Obaman Viron-vierailulla antama lupaus tiivistää sotilaallista tukea Baltian maille. Sitä varten Ämariin perustettaisiin Viron ja Yhdysvaltain yhteinen keskus, johon myös Suomi ja Ruotsi voisivat osallistua. Suunniteltu ilmavoimien tekninen harjoitus avaisi ilmeisesti kolmikantaisen harjoitusyhteistyön.

Yhdysvalloista kirjallinen kutsu teknisiin harjoituksiin oli joidenkin tietojen mukaan lähtenyt ajat sitten. Puolustusministeriöstä sitä ei presidentin kysyessä löydetty. Puolustusministerin staabi jäljitti sen Yhdysvaltain lähetystöön, mutta sitten ilmeni, että sekin oli vasta luonnos. Diplomaattiset koukerot unohtaen näyttää siltä, että kutsua ryhdyttiin värkkäämään, kun Niinistö sitä julkisesti kyseli.

Amerikkalaiset ovat siis kutsumassa meidät Viroon harjoittelemaan. Isäntämaan kutsusta kukaan ei ole puhunut mitään. Ehkä sitä ei tarvita.

Niinistölle tekninen harjoittelu ei riittänyt. Hän katsoi aiheelliseksi kysyä julkisesti, mistä tässä kaikessa on kysymys. Mihin hän siis oikeastaan puuttui?

Nato- kumppanuuteen perustuva harjoittelu jatkuu Niinistön mukaan entiseen tapaan ja todennäköisesti laajenee. Se oli selvä varoitus Moskovaan, että Ukrainan kriisin pitkittyminen ja sotilaallisen toiminnan vilkastuminen Itämeren alueella tiivistää myös Suomen suhdetta Natoon.

Se on johdonmukainen ja perusteltu ratkaisu tässä tilanteessa.

Mutta tämä varoitus tulee selväksi ilman osallistumista Ämarin virolais-amerikkalaisia harjoituksiin. Niissä on järkeä, jos nykyisen Nato-suhteemme lisäksi haluamme tiivistää kahdenvälistä liittosuhdettamme Yhdysvaltoihin. Sellaista aikomusta en löytänyt edes Niinistön kannanoton rivien väleistä. Amerikkalaisten toiveiden suunta sen sijaan on ilmeinen, kun kerran Suomea ja Ruotsia vokotellaan Viron ja Yhdysvaltain kahdenväliseen hankkeeseen.

Amerikkalaiset siloittelevat Ämarin jutusta poliittisia ryppyjä selittämällä, että kysymys on teknisistä harjoituksista. Niitä poliittisia ryppyjä aiheuttaa kuitenkin Obaman idea perustaa Ämariin kolmikantainen ilmavoimien keskus.

Niinistö ilmeisesti perää julkisuuden kautta, mitä tämä virolais-amerikkalais-pohjoismainen keskus oikeataan tulisi tekemään. Nyt tiedämme, että se tukee Naton ilmasuojaa Baltian maille ja yhtä lailla kumppanuusohjelmiin liittyvää harjoittelua. Niiden osalta Suomi jatkaa sitä veteen piirrettyjen viivojen politiikkaa, mikä aloitettiin Islannin harjoituksissa.

Pysyvä keskus viittaa kuitenkin siihen, että tarkoitus on tiivistää Yhdysvaltain suoraa sotilaallista läsnäoloa Virossa. Kumppaneiksi kutsuttujen Suomen ja Ruotsin kannalta katsoen tällainen prospekti muuttaisi olennaisesti Itämeren alueen sotilaallista tasapainoa. Liittyyhän siihen riski, että niin idässä kuin lännessä Suomi katsotaan Baltian alueen ilmapuolustukselle syvyyttä tarjoavaksi etumaastoksi. Se vetäisi meidät auttamatta preventiivisten spekulaatioiden piiriin.

Näin ajatellen ymmärrän kyllä Niinistön huolen. On tarkoin harkittava etukäteen, mihin ryhdytään, jotta ei liian myöhään huomata, että on astuttu hyväuskoisesti kaltevalle pinnalle. Ja sitä ei tietysti voida ratkaista ottamalla ilmoitusluonteisesti kantaa teknisiin lentoharjoituksiin Ämarissa Tässä mielessä Niinistö puhalsi pilliin oikealla hetkellä ja oikeassa asiassa.

Huolestuttavaa on, että hän joutui tekemään sen julkisesti

On siis aika valaista tarkemmin, miten turvallisuuspoliittinen päätöksentekomme oikeastaan toimii nyt, kun olemme palanneet kaukaisista kriisinhallintahankkeista peruskysymysten äärelle.

Advertisements