Paluu pääsiäispyhien jälkeiseen arkeen alkoi vauhdikkaasti. Kokoomuksen veteraanit Pertti Salolainen ja Ilkka Kanerva arvostelevat Iltalehdessä keskustan Juha Sipilää ulkopoliittisesta harhaoppisuudesta. Oli Sipilä sanonut olevansa Paasikiven linjalla ja  EUn kannalla.

Miten se nyt sillee? Sehän on kuin kukko munisi.

Kanerva tosin sekoitti lausunnossaan Paasikiven linjan Paasikiven-Kekkosen linjaan, mutta Kekkosen ajan kasvateille niin käy helposti. Salolainen näytti olevan muuten vain pihalla siitä, mistä puhui.

Paasikivi keksi itse syksyllä 1944 linjansa välttääkseen ikävät puheet omista tekemisistään sotien aikana. Paasikiven-Kekkosen linja keksittiin 1954 Kremlissä Paasikiven linjan jatkeeksi. Oli tarkoitus syventää ja laajentaa siitä, mihin vastaan haraava Paasikivi  oli päätynyt. Kekkonen otti homman hoitaakseen ja luovi niin taidokkaasti, että itään suuntautunut kurssi vähän kerrallaan vei länttä kohti.

Paasikivi siis pani hanttiin niin paljon kuin suuremmalle rohkeni, antoi periksi ja pani taas hanttiin. Näin selvittiin pienimmän mahdollisen riesan tietä kohti parempia aikoja. Kekkonen puolestaan totesi, että lyhin poliittinen reitti Brysseliin kulki Moskovan kautta. Jatkoyhteys löytyi ja sitä tietä kuljettiin, kunnes 1991 Koivisto alkoi viittoa suoraan länteen. Ei kuitenkaan sanonut, minne asti mentäisiin. Sitten tuli Lipponen, joka Koivston harmiksi osti reippaasti suoran piletin Brysselin ytimeen.

Juha Sipilän vaalivankkurit siis ovat nyt Paasikiven linjalla. Mitähän se oikeastaan tarkoittaa?

Moskovan kautta Brysseliin ei olla matkalla, kun Kekkosta ei kerran mainittu. Tuskin Sipilä sitä noin vain unohti. Olisikohan tarkoitus, että Suomi Sipilän johdolla panee taas suuremmalle hanttiin sen minkä sielu sietää, antaa periksi, kun muu ei auta ja panee taas hanttiin. Pääasia on, että asioiden hoitaminen pysyy omissa käsissä, että myönnytykset tehdään itse, jotta ei jouduta siihen tilanteeseen, että ne sanellaan ulkoa käsin.

Voidaan siis olla lojaaleja Brysselin vallanpitäjille heittäytymättä kuuliaisiksi.

Historiasta hyvin perillä olevilta tahoilta kohoaa tässä kohdin synkkää murinaa. Eihän se noin voi mennä!  Minne se Venäjä katosi?  Nyt alkaa kukko munia, jos tuo on Paasikiven linja.

Elämme siis siinä vakaassa uskossa, että Paasikiven linjaa tarvitaan vain Putinin pokkuroimista varten. Mutta tuo vakaa usko johtuu siitä, ettei Paasikivelle koskaan ollut tarjolla Sipilän vaihtoehtoa, lujaa selkänojaa lännestä. Nyt on. Se kyllä kelpaisi Paasikivellekin.

Jatkosodan loppupelin alkaessa vuodenvaihteessa 1943-44 Paasikivi tarttui kuin hukkuva korteen, kun presidentti Ryti vihjaisi, että Suomi voisi sodan loppuselvittelyissä nojautua Yhdysvaltain tukeen ja Atlantin julistuksen periaatteisiin. Sitä pitäisi sondeerata.  Kevättalvella 1944 koitti sitten karujen tosiasioiden aika: Luottamus lännen tukeen oli tyystin katteetonta, amerikkalaisten virittelemien virvatulien varassa. Kun lännen takuita ei ollut tarjolla eikä Ruotsi Suomen takia riitautuisi venäläisten kanssa, oli joko luotettava Stalinin sanaan tai tapeltava lopulliseen tuhoon asti. Kesällä 1944 käytiin kuilun partaalla ja sen jälkeen Stalinin sana kelpasi lopulta muillekin.

Tuollainen oli se kylmän sodan Paasikivi, jonka me kylmän sodan aikalaiset muistamme. Hän ei toiveistaan huolimatta koskaan nähnyt aikaa, jolloin länteen tukeutuvalla politiikalla voisi olla todellista poliittista katetta. Paasikivellä oli kuitenkin mielessään vakaumukseen ja historialliseen näkemykseen perustuva turvallisuuspoliittinen yhtälö: Suomi ei yksin pärjää Venäjälle, joten sen on etsittävä tukea muualta. Kun uskottavaa tukea ei löytynyt, oli tavalla tai toisella yritettävä selviytyä parempia aikoja kohti. Näin vanhasuomalaisten väistyvä johtaja Yrjö-Koskinen 1903 juuri ennen kuolemaansa neuvoi nuorta Paasikiveä. Sen neuvon varassa Paasikivi rustaili vanhoilla päivillään itsestään suomalaista valtiomiestä.

Kylmän sodan päättymisen jälkeen nuo Yrjö-Koskisen haaveilemat paremmat ajat ovat koittaneet, joten Juha Sipilä voi kyllä ihan rauhallisin mielin vedota Paasikiven linjaan. Se Paasikiven yhtälön puuttuvat suure on nyt löytynyt, kunhan vain huolehditaan siitä, ettemme jää auttajien armoille. Kolmen sodan kokemusten perusteella Paasikivi osasi varoa sitäkin vaaraa.

 

Advertisements